|
|
Emile VERHAEREN (1855-1916)
iloa
Voi, ne leveät, kauniit päivät, aamuisin ovat hehkuvat!
Tulinen ja ylpeä maa on vieläkin kauniimpi
Ja herääminen on niin voimakasta tuoksua
Olkoon koko oleminen päihtyneenä ja harppaus kohti iloa.
Kiitos, silmäni,
Jotta olisin pysynyt niin selvänä, jo vanhan kulmani alla,
Jos haluat nähdä kaukana liikkua ja väristä valoa;
Ja sinä, minun käteni, ahdistakaat auringossa;
Ja sinä, sormet, rusketat sinut vermeilien hedelmillä
Riippuu seinän varrella, lähellä hollyhocksia.
Kiitos, ruumiini,
Ollakseen vankka, nopea ja värähtelevä
Nopean tuulen tai syvien tuulien kosketuksella;
Ja sinä, minun oikea rintakehäni ja isot keuhkot,
Hengittää, merien tai vuoristossa,
Säteilevä ja elävä ilma, joka ui ja puree maailmaa,
Voi ne juhlapäivät ja rauhallinen kauneus!
Ruusut, joiden kaste koristaa puhtaita, kasvoja,
Linnut tulevat meille, kuten valkoiset omenat,
Puutarha, jossa on valtava varjo tai heikko selkeys!
Aikana, jolloin runsaasti kesää on hoidettu keinoja,
Rakastan sinua, tapoja, mistä se tuli
Se, joka kätkee kätensä, kohtaloni;
Rakastan sinua, kaukaiset suot ja austere metsät,
Ja minun jalkojeni alla, syvyyksiin, rakastan maata
Missä lepo on kuollut.
Olen olemassa kaikessa, joka ympäröi ja tunkeutuu minut.
Paksu nurmikko, kadonneet polut, pyökki,
Kirkas vesi, jota varjo ei tuhoutu,
Sinusta tulee itseni muisti.
Elämäni loputtomasti teissä kaikki jatkuu,
Minä muodostan ja tullut kaikki, mikä oli unelmani;
Suuressa horisontissa, jonka silmäni häikäisee,
Sinulla on ylpeyteni kultaa ravistelevilla puilla;
Minun tahtoni, kuten kuorenne solmut,
Tiukan ja terveellisen työpäivän aikana vahvistan vahvuuteni.
Kun kosketat otsaa, ruusuja kirkkaista puutarhoista,
Oikeat liekkien liekit valaisevat lihaani;
Kaikki kaunistaa minua, kaunista, kauneutta, jännitystä, hulluutta,
Olen humalassa maailmassa ja kerron itseni
Niin vahva kaikessa, joka säteilee ja häikäisee minua
Anna sydämeni epäonnistua ja antaa huutoja.
Voi nämä kiihkeät harppaukset, syvä, voimakas ja herkkä
Ikään kuin joku valtava siipi nosti sinut ylös,
Jos olet tuntenut heidät äärettömyyteen,
Ihminen, älä valittaa, jopa huonoina aikoina;
Riippumatta siitä onnettomuudesta, joka vie sinut saaliin,
Kerro itsellesi, että jonain päivänä, ylin hetki,
Olet maistanut joka tapauksessa, lyönti sydäntä,
Makea ja valtava ilo,
Ja sielusi, hallusinoi silmäsi
Kunnes olet sekoittanut olentosi yksimielisten voimien kanssa,
Tämän ainutlaatuisen päivän ja tämän ylevän ajan aikana
Teit sen kuin jumalat.
|
